• 1
  • 2
  • 3
%%s
%%s
%%s

Taiteilijaelämää psykiatrin silmin

KIRJAT

TEKSTI: ANTTI SUVANTO

 

Claes Anderssonin (74) kirja Oton elämä sijoittuu musiikkimaailmaan ja erityisesti voisi sanoa jazzmuusikoiden elämäntyyliin. Tarinan fokuksessa ikääntynyt muusikko pohtii elettyä elämää ja vähän sitä tulevaakin.

Otto on vanheneva jazzpianisti ja kirjailija, joka on ehtinyt kunnostautua politiikassakin. Kirjassa hän havainnoi Helsingin Meilahdessa, kodistaan erillisen työhuoneen ikkunasta puuta. Koivun olemuksessa hän huomaa mm. vuodenaikojen variaation, kuten tietysti me kaikki huomaamme, mutta Otto tiedostaa sen uudella tavalla ja vaihtelu inspiroi häntä.

Otto on ilmeisen sosiaalinen, vaikka välillä eristäytyykin muista. Hän pitää luentoja, kynäilee, ja koettaa kuitenkin pysyä aktiivisena ja elämänreunassa kiinni. Muistikuvat koetusta elämästä virtaavat läpi tajunnan. Ajallinen kaari on laaja sisältäen elettyä lapsuusaikaa sodan varjossa, omien vanhempien ihmiskohtalot, kuohahtelevaa ja romantisoitua 1960-lukua, vuodet eduskunnassa. Paljon elämää, kuten kirja otsikkokin lupaa.

Ars longa, vita brevis. Suosittu käännös tälle Hippokrateen aforismille on "taide pitkä, elämä lyhyt”, mikä ei suoranaisesti ole väärin – latinan ”ars” voi viitata sekä taitoon että taiteeseen. Kreikankielinen Hippokrates puhui kuitenkin eritoten lääkärin taidosta ja osaamisesta.

”Lääketieteen isä” tuli mieleen Ottoa lukiessa, onhan kirjailija itsekin lääkäri ja ihmiselämän moniongelmaisuus ja katoavaisuus tulee sivuilta vahvasti vastaan ja vain tiivistyy loppua kohti. Lääkäreille, ainakin suomalaisille ammatinharjoittajille, tyypillisesti kirjoittaja fokusoi tarkasteluaan vahvan tautiopillisesti – taidon voima yhden elämän ylittävänä energiana jää siten vajaamittaiseksi. Kuolematematiikan hallitsevaan resonemangiin se sopii huonosti.

Anderssonin vastakkainasettelu ei kaikilta kohdin ole erityisen toimiva. Jos ihminen esimerkiksi alkaa pohtia arvo-ongelmia tai moraalisia kysymyksiä ja suhteuttaa niitä vaikkapa hallituksen viimeaikaisiin päätöksiin, niin masennushan siitä tulee, ellei sitä ole jo ollut. Sarkasmille taipuvainen tyylinsä tahtoo jotenkin tasata tapahtumia yhteen virtaan. Vanhuudessa ilmentyy kovin vähän ilonaiheita, jos lainkaan.

Toisaalta rönsyilevässä esitystavassa on ajoin vaikea seurata elämänkaaren kulkua ja kerronnan logiikkaa. Otto toistaa, että ennen kaikki oli huonompaa, mutta tietysti voisi kysyä, mikä Ottoa risoo, kun kaikki kerran oli ennen niin huonosti. Myös näköaloja saavutuksiin ja elämyksiin Oton tarinasta jää silti kaipaamaan.

Anderssonin tarinoinnissa on paljon tuttua.  Se on eletyn makuista, irtonaisesti kulkevaa, osin problemaattisesti lonkeroituvaa proosaa, jossa elämänviisaus, aatteellinen julistus, realismi (paikoin inhorealismi) ja mielikuvitus teeskentelemättömästi sekoittuvat. Andersson kirjoittaa jäntevästi.

Auttaako Oton tarina ns. maallikkoa ymmärtämään muusikkoa, tai ikääntyviä muusikoita ymmärtämään paremmin itseään ja elämää yleensä, on kokonaan toinen asia, vertailukohdat puuttuvat. Kirjallisuudessamme ei oikein löydy Anderssonille haastajaa. Oton tarina on kuitenkin tärkeä ja kiinnostava puheenvuoro.

Claes Andersson on luetuimpia suomenruotsalaisia kirjailijoita. Oma tausta jazzmuusikkona ja psykiatrina tuo kerrontaan elävyyttä ja tapahtumiin todentuntua. Anderssonin muistelo, (Jokainen sydämeni lyönti, WSOY 2009), on myös artistikuvaa avartava teos.

 

Claes Andersson: Oton elämä (WSOY, 2011)

_MG_6182

Tervetuloa Practian uusituille kotisivuille, joilla toivomme Sinun viihtyvän. Tuotamme ja lisäämme artikkelikirjastoon jatkuvasti lisää materiaalia josta toivomme Sinulle olevan hyötyä. Etusivulta löytyvää blogia päivitämme myös säännöllisesti. Otathan yhteyttä jos uskot meidän voivan auttaa sinua tai yritystäsi. Toki kuulemme erittäin mielellämme myös mielipiteesi uusituista sivuistamme.
- Antti

Yhteystiedot

0500 369 103

antti.suvanto(at)practia.fi

Postiosoite
Kalevankatu 4 IV krs
40100 Jyväskylä

Käyntiosoite
Pohjoinen Hesperiankatu 37 A
00100 Helsinki

AAA, Korkein luottoluokitus 2011